keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pata porisemaan

Hyllyyni on löytänyt tiensä useampi pata. Olen innokas ruoanlaittaja, mutta kaikki padat eivät valitettavasti ole enää käyttökunnossa. Se ei kuitenkaan haittaa visuaalisuutta, vaan hyllyssä niillekin on omat paikkansa. 


Niin laiska kirpputorien kävijä kun olenkin, on mukaan tarttunut myös todellisia löytöjä. Niihin laskisin viime vuonna kotiini muuttaneen, 3,3 litraisen Le Creuset -merkkisen, emalipinnoitteisen valurautapadan. Siellä se odotteli hyllyssä minua. Aivan käyttämättä oli raukka ollut ikänsä. Nykyään tässä valmistan useimmiten murean ja herkullisen karjalanpaistin, joka saa hautua uunissa pitkään. 


Paljon on nähnyt myös keltainen valurautapata, joka ei enää valitettavasti ole käyttökunnossa. Viime vuosikymmenet pata on majaillut lapsuuskotini pihavarastossa, josta se pääsi pesun kautta hyllyn koristeeksi. Tästä ei itselläni ole enempää tietoa, valmistajasta tai suunnittelijasta. Todennäköisesti pata on 50- tai 60-lukujen tuotantoa, pirteän keltaisesta väristä päätellen. Mikäli tunnistat padan ja tiedät sen juurista enemmän, kerrothan minullekin! ;) 


Kolmantena vähintään painonsa arvoisena patana hyllyssä loistaa ihana, jo edesmenneen Timo Sarpanevan suunnittelema klassikkopata, josta vinkkasin jo aiemmassa kirjoituksessani. Kauan haaveilemani padan löysin käyttökuntoisena nettihuutokaupasta, ja puisen kahvan siihen hankin uutena kaupasta. Vielä en tätä ole kuitenkaan raaskinut käyttää. Toisin kuin yleensä, padassa ei tosin ole emaloitua sisäpintaa, vaan se on valurautainen. Näitäkin toki myynnissä välillä näkee. Nykytuotannossa pataa tehdään mustana, mutta punaisena tätä on tehty 1960-luvulla. Ja arvatenkin oma kiinnostukseni keskittyi tuohon punaiseen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! :)